Skoga, Naturreservat

Metsä on metsä, jossa mänty on hallitseva puutaistelu. Skoga on harvalukuisella 22 hehtaarillaan yksi Kungsbackan kunnan pienemmistä varannoista. Mutta vierailija, joka löytää täältä voi kokea tunteen erämaassa.

Matkallasi vihreiden sammakoiden yli, polvenkorkuisen mustikkariisin läpi ja liukkaat jyrkät, voit nähdä monia eri asioita. Molemmat kuusikopit ja matalat mäntypuut, joiden kaulassa on satoja vuosia, ja voimakkaat korkeimmat ammeet, joissa on sukat lavas. Lautta on joskus tukkinut liekit, valehtelevat kuolleet puut. Jotkut ovat täysin peitetty riisi ja sammal ja pidetään vain ääriviivat maahan. Toiset on hiljattain tuomittu tuulesta ja niissä on tuoreita jälkiä kuolleessa puussa elävistä hyönteisistä. Vaarat ja kohdat, joita hyönteiset jyrsivät kaarnan alla, muistuttavat lähes hieroglyfejä.

Epätavalliset kuoriaiset ja vanhat lavat

Vanhojen raakapuiden ja kuolleen puun saatavuus erilaisissa hajoamisvaiheissa on tehnyt metsästä yhden paloradon pienille ryppyille. Varsinkin kovakuoriaisilla Skogalla on erittäin korkeat luonnonarvot. Yksi reservin harvinaisimmista asukkaista on pronssi-ioni, kuoriainen, joka löytyi vain parista paikasta Hallandissa. Pronssiionia esiintyy vain hitaasti kasvavissa luonnonmetsissä, joissa kuusten annetaan vanheta. Reservin eteläosassa lantio Hallabäck kaataa eteenpäin myöhään kasvaneiden kuusten välissä. Tässä metsässä kuusiheimot ovat lähes kokonaan vanhan mummon laavan peitossa, ja täällä on myös kissanjalkaorjia. Nämä lajit ovat niin sanottuja merkkilajeja, jotka osoittavat, että metsällä on korkeat luonnonarvot ja pitkä historia vanhoja puita.

Monet vanhat männyt

Suuri osa alueesta on mäntymetsiä. Poraustestien jälkeen on todettu, että useat luvut alkoivat kasvaa 250 vuotta sitten. Se ei kuitenkaan ole suurin ja bruttomäärä, jotka ovat vanhimpia, monet nuoremmat puut ovat korkeampia kuin niiden edustajat. Sen sijaan vanhemmat puut loistavat nuorempiin verrattuna ottamalla tasaisen kruunun ja karkeamman ja erilaisen kuorirakenteen. Vuosisatojen ajan kaarna on ikääntynyt ja hajonnut desimetrikokoisiksi palasiksi. Pinta on tasainen ja sileä ja muoto muistuttaa jotain kilpikonnan kuoresta. Tätä kaarnarakennetta kutsutaan sekä kilpikonnan kaarnaksi, haarniskaksi että krokotiilinkuoreksi.