Övre Lia, Naturreservat

Ylä-Lia sijaitsee aivan Åkullan kirjametsien tunnetun alueen vieressä. Useina alueen varantoina se koostuu pääasiassa ravinto-olosuhteissa kasvaneista kirja- ja tammimetsistä. Ylä-Lia on etäinen ja ei ole helppo löytää, mutta joka pääsee tänne voi kokea yksityisyyttä ja häiriö. Metsä on melko harva ja helppo liikkua.
Alueella kävely ja puiden katselu on huvittavaa. Pohjois- ja länsiosa on vierailun arvoinen. Reserve sijaitsee tasangolla ja tämä alue tarjoaa dramaattisia ja jännittäviä korkeuseroja. Kun puut valmistuvat, tarjotaan myös luonnollisia näkökulmia.

# Biologiset arvot

Varret ovat vihreällä sammalella. Välillä ja vihreät sukat on laastareita harmaa ja ruskea sävyjä, aivan kuin joku otti harjan ja maalasi hieman suunnittelematon. Ajattelin vähän tässä ja vähän tuossa. Jos tutkit laastaria lähempänä, huomaat, että ne koostuvat erilaisista laavoista. Jotkut ovat epätavallisia, kuten hiiren tontut, kirjan tähteet, likainen peiton laava ja kiiltävä täplä. Ne ovat kaikki niin sanottuja signaalilajeja, jotka osoittavat, että Ylä-Lian metsällä on korkeat luonnonarvot. Lajia löytyy vain paikoista, joissa on ollut metsää jo pitkään.

Useissa osissa reserve on vanhoja ja vino puita, jotka vielä elävät, vaikka joskus ne näyttävät olevan suurempia reikiä kuin tuoretta puuta. Jotkut puut ovat täysin kuolleita ja nyt hitaasti hajoavat metsän organismit. Kuollut puu, joka suorittaa kaiken arvokkaista puista, on niukkuus nykypäivän metsämaisema. Siksi erilaisia puusta riippuvaisia lajeja uhataan.

Metsän historia

Ylä-Lia on alue, jossa se on kasvanut pitkään. Vanhojen karttojen ja kirjoitusten avulla voit tehdä matkan ajassa taaksepäin ja selvittää, mitä eri aikakarttojen tekijät ja inventaariomiehet sanoivat alueesta. Vanhimmat kartat ovat vuodelta 1650. Sitten Upper Lia oli suuri lehti metsän vyö, joka ulottui kaksisuuntainen läänin raja. Maakuvauksessa vuodelta 1729 on mahdollista lukea, että Ylä-Liassa oli kirjametsä. Niin kauan kuin näemme, kartat osoittavat, että alueella on aina ollut puita ja metsiä, mutta Ylä-Liaa käytettiin pääasiassa peltoina, niittyinä ja laitumena 1920-luvulle asti.