Nattens pärla

Hengitän ulos yksinäisyyteni ja henkeni, että olen sinun. - Mitä?

Mistä pääsisin pois? Mistä pakenisin silmillesi? Kun minä nousen taivaaseen, oletko sinä siellä, minä makaan kuoleman valtakunnassa, olet myös siellä. Jos ottaisin aamun punoituksen siivet, menisin lepäämään mereen, - sinä tavoittaisit minut sinne ja tarttuisit minua kädelläsi. Jos minä sanon: Pimeys peittää minut, valkeus ympärilläni tulee yöksi, niin ettei pimeys ole teille pimeää, yö on valo kuin päivä, pimeys itsessään on valkeus. Ps 139:7-12

Miksi olet hylännyt minut? Niin ihmiset ovat aina huutaneet, niin myös Jeesus huusi ristiä. Joskus tapaamme yön. Ennen kuolemaa, surua, merkityksetöntä kärsimystä ei ole helpotusta. Voimme ainakin toivoa, ettei meitä hylätä, vaikka se tuntuisi siltä. Toivottavasti mikään syvyys ei ole niin syvä, ettei se ole Jumalassa, että me laskeudumme. Yön helmi haluaa olla kumppani ja muistuttaa meitä siitä, ettei mikään pimeys ole niin pimeää, ettei Jumalan valo voi murtautua sisään.

Kun vaikeudet vaikuttavat, miten voit pitää kiinni toivosta eikä kiinni katkeruudesta? * *